Suomen suuriruhtinaskunta (aikalaisnimenä
Suomen suuriruhtinaanmaa) oli
Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina
1809–
1917. Suomesta oli käytetty suuriruhtinaskunnan nimeä jo
Ruotsin vallan aikana, mutta hallinnollista ja valtiollista merkitystä käsite sai vasta Venäjän vallattua maan
Suomen sodassa vuosina 1808–1809. Suuriruhtinaskunta syntyi vuonna
1809 Porvoon maapäivillä eli
Porvoon valtiopäivillä. Suuriruhtinaskunnan suvereeni hallitsija,
Suomen suuriruhtinas, oli
Venäjän keisari, hallitsijasukuna
Romanov-suku. Suomessa keisaria edusti
kenraalikuvernööri, joka johti suuriruhtinaskunnan armeijaa. Venäjän valtiollisen rakenteen ja suomalaisten aloitteellisuuden kautta Suomen suuriruhtinaskunnalle muotoutui autonominen eli itsehallinnollinen asema, joka laajeni 1800-luvun lopulle asti. Suuriruhtinaskuntaan perustettiin vuonna
1816 entisestä, vuonna 1809 perustetusta hallituskonseljista
Suomen senaatti ja sen eri toimituskunnat maan tärkeimmäksi sisäiseksi hallintoelimeksi.