Uusklassinen arkkitehtuuri on arkkitehtuurin suuntaus, joka syntyi suurin piirtein 1700-luvun puolivälissä lähes yhtä aikaa Ranskassa, Saksassa ja Englannissa. Uusklassismi otti vaikutteensa suoraan
antiikin Kreikan ja
Rooman rakennustaiteesta sekä
renessanssiajan Palladiolaisesta arkkitehtuurista. Rönsyilevän
barokki- ja
rokokooarkkitehtuurin jälkeen uusklassismi pyrki takaisin "puhtaaseen" klassiseen arkkitehtuuriin, ja se palautti rakennuksiin yksinkertaiset ja suoraviivaiset muodot sekä antiikista tutut
pylväsjärjestelmät. Sen nousuun vaikutti antiikin taiteen ja arkkitehtuurin kasvanut tuntemus, sekä varsinkin sisätilojen suunnittelussa
Pompejissa tehdyt löydöt. Antiikista tuli tuolloin muoti-ilmiö kasvavien arkeologisten löytöjen ansiosta.