aateliskirje

Aateliskirjeeksi tai -kirjaksi kutsutaan erityisesti asiakirjaa, jolla tietylle henkilölle läänitettiin aateluus. Keskiajalla aateluus ei ollut perinnöllistä, vaan sen sai niin sanottua rälssivapautta sai ratsupalvelusta vastaan, minkä vuoksi aateliskirjeitä kutsuttiinkin aluksi rälssikirjeiksi. Myöhemmin asiakirjaa kutsuttiin vaakunakirjeeksi haluttaessa erottaa aatelismies tavallisesta ratsupalvelusta suorittavasta ja veroista vapautetusta. Pohjoismaissa aateluudesta tuli perinnöllistä vasta 1500-luvulla, mistä lähtien aateliskirjeen merkitys oli entistä suurempi sen ollessa automaattisesti voimassa sukupolvesta toiseen. 1600-luvulla Pohjoismaihin perustettiin ritarihuoneita, jotka kelpuuttivat jäsenikseen miltei pelkästään vaakunakirjeiden omistajia, sillä niillä pystyi todistamaan kuulumisensa aateliin...