lähiö

Lähiö on suomen kielessä määritelty taajaman osaksi, jolla on oma liikekeskuksensa tärkeimpine palveluineen. Lähiö on asukasluvultaan pienehkö ja muodostaa palveluiden ja viheralueiden osalta melko itsenäisen kokonaisuuden. Nämä sanakirjoissa esitetyt määrittelyt perustuvat Otto-Iivari Meurmanin Asemakaavaoppiin (1947). Sanan lähiö Meurman oli lainannut maantieteilijä J. G. Granön Puhtaasta maantieteestä (1930), jossa se esiintyi toisessa merkityksessä, lähiympäristöä tarkoittavana maisematieteen käsitteenä.