vanha kaupunki Suomessa

Vanhoiksi kaupungeiksi kutsutaan ennen vuoden 1959 lakiuudistusta perustettuja Suomen kaupunkeja. Niiden tuli itse huolehtia monista maaseudulla valtiolle kuuluneista tehtävistä. Niissä oli siis pitemmälle viety kunnallinen itsehallinto kuin muissa kunnissa, mutta myös monia erityisrasituksia. Kyse oli vuonna 1789 valtakunnan porvaristolle ja kaupungeille annetusta kuninkaallisesta vakuutuksesta ja siinä mainituista kaupunkien erioikeuksista. Esimerkiksi tuomarit valittiin kaupunginvaltuuston päätöksellä. Kaupungit saivat säätää omia järjestyssääntöjä asioista, joissa maalla oli noudatettava yleistä lakia.  Helsingissä luovuttiin omasta liikennejärjestyssäännöstä vuonna 1957 ja ryhdyttiin soveltamaan yleistä tieliikennelakia.