vaskipuhallin

Vaskipuhaltimet ovat puhallussoittimia, joissa ääni muodostetaan puhaltamalla kuppimaiseen tai pikarimaiseen suukappaleeseen siten, että suukappaleeseen kiinni painetut ja jännitetyt huulet ilmavirran mukana väristessään saavat myös soittimen sisäisen ilmapatsaan värähtelyliikkeeseen. Huulten jännitystä sekä puhallusilman painetta muuntelemalla voidaan tuottaa säveliä, jotka noudattavat soittimen putken pituutta vastaavaa yläsävelsarjaa. Näitä säveliä kutsutaan luonnonsäveliksi, ja ne ovat oleellinen osa vaskipuhallinten soittotekniikkaa. Luonnonsäveliä käyttämällä voidaan itse asiassa soittaa mitä tahansa huulille sopivaa putkea, esimerkiksi silloin tällöin konserttilavoillakin kuultua kasteluletkua. Haluttaessa saada aikaan luonnonsävelten väliin sijoittuvia säveliä täytyy putken pituutta muuttaa. Tämä voidaan tehdä ainakin seuraavilla tavoilla:

• venttiilikoneisto — Venttiileillä, joita voi olla 1–6 (jopa enemmänkin), ohjataan ilmavirta kulkemaan eri pituisten lisäputkien läpi, jolloin soittimen kokonaispituus kasvaa (erikoistapauksissa myös lyhenee).
• luisti — Teleskooppimaista putken osaa vetämällä tai työntämällä saadaan putken pituutta muutettua.
• läppäkoneisto — Putkessa olevia äänireikiä läppien avulla (tai sormireikiä sormien avulla) avaamalla ja sulkemalla saadaan putken pituutta muutettua samaan tapaan kuin puupuhaltimissa.
• tukkeaminen — Soittimen kello-osan sisään työnnetään käsi siten, että kämmenestä tulee osa putkea; tällä tavoin ääntä saadaan kuitenkin laskettua vain vähän.